Kutita äiti!
Nukkumaanmenovaikeuksien kautta parempaan äiti-tytär-suhteeseen
Minun lapseni ei koskaan halunnut mennä nukkumaan…
Hän pyysi minua aina jäämään vielä vähän pidemmäksi aikaa kutittelemaan häntä, eikä halunnut päästää kädestäni irti. Hän tuli joka yö sänkyymme, koska ei saanut unta. Tiesin, että hänellä oli jonkinlaista aistiherkkyyttä. Päiväkotiin ja esikouluun lähteminen oli jokapäiväinen taistelu pukemisesta. Sukat tuntuivat pahoilta jaloissa, ja housut tuntuivat aina "oudoilta".
Kerran, kun kiertelimme liikkeestä toiseen housuostoksilla, hän sovitti varmaan parikymmentä paria, ennen kuin löysimme yhden tai kaksi, joita hän lupasi käyttää – koska ne eivät “tuntuneet” huonoilta. Hän kuitenkin käytti niitä vain pari kertaa. Ainoat housut, joita hän pystyi sietämään, olivat Targetin Jack and Jill -merkkiset, joten ostin niitä useammat ja pidättäydyin niissä. En koskaan saanut täysin selville, mikä se "outo tunne" oli, mutta hän on aina ollut hyvin hoikka – ehkä suurin osa housuista ei vain sopinut hyvin hänen vartalolleen.
Sukkaongelmaan löytyi yksinkertaisempi ratkaisu. Löysin pehmeäsaumaiset sukat Amazonista jotka muuttivat pelin kulun täysin. Nyt hän käyttää näitä miellyttävän tuntuisia karvasukkia eikä vieläkään suostu käyttämään juuri mitään muuta.
Uusi lähestymistapa iltarutiineihin
Aloin pohtia, mistä käytös ja aistiyliherkkyydet johtuivat—voisiko kaiken taustalla olla ahdistus, ja oliko se kenties yhteydessä kaikkiin muutoksiin, joita olimme kokeneet: muuttoihin, uusiin kouluihin ja ystävyyssuhteisiin. Lopulta löysin kirjan nimeltä: Happy Tapping with Mia and Charlie: Energy EFT for Kids.
EFT eli tunteiden vapautustekniikka (Emotional Freedom Technique) on menetelmä, jota voidaan käyttää lievittämään nukkumiseen liittyvää ahdistusta taputtelemalla kehon tiettyjä akupainantapisteitä samalla kun keskitytään ahdistusta koskeviin myönteisiin vahvistuksiin. EFT auttaa vapauttamaan kielteisiä tunteita ja korvaamaan ne myönteisillä.
Tämä kirja oli kuin ihme—juuri sitä, mitä lapseni tarvitsi. Tarina yhdistettynä lempeään kosketukseen. Hän alkoi nukkua paremmin, ja iltatoimista tuli sujuvampia.
Myöhemmin kerroin kirjasta siskolleni, ja hän lähetti minulle muutamia tulosteita hoitajaopinnoistaan Suomessa—iltasatuja, joita kerrottiin samalla kun lapsen selkää silitettiin ja siihen piirrettiin. Kaikki nämä sadut sijoittuivat metsään. Yhdessä kuljettiin syksyisessä metsässä täynnä sieniä ja marjoja. Toisessa piirrettiin polku lapsen selkään, joka johti kotiin, jossa lasta odotti lämmin vastaanotto.
Selkään piirtäminen muistutti minua siitä, kuinka lapsena kirjoitimme toistemme selkään ja yritimme arvata mitä toinen kirjoitti. Molemmat lapseni rakastivat kirjoittamista ja piirtämistä, mutta heidän suosikkinsa oli satu suuresta metsässä kasvavasta puusta, jonka oksilla istui lintuja ja jonka ylle tuuli ja sade saapuivat yöllä.
Yhdessä keksityt tarinat
Lopulta nuorimmaiseni alkoi itse pyytää, että hänen ideoitaan lisättäisiin tarinoihin. Nykyään hänellä on kaksi vakiotarinaa, joita hän aina toivoo: toinen kertoo omenapuusta ja toinen suuresta puusta, jossa asuu monenlaisia eläimiä. Tarinan aikana lapsen selkään piirrellään kevyesti sormilla, mikä tekee siitä rauhoittavan ja lempeän hetken.
Omenapuu-tarina kertoo talon vieressä kasvavasta omenapuusta. Eräänä päivänä perhe tulee ulos tikkaiden kanssa keräämään omenat puusta. Yhdessä he palastelevat omenat ja leipovat niistä omenapiirakan, jota kaikki lopuksi nauttivat.
Suuri puu -tarinassa puun oksilla asustaa erilaisia lintuja, oravaperhe ja pöllö. Puun kolossa asuu myös kettu perheineen, ja ne lähtevät metsään -lapsen kylkeen- kävelylle ja etsimään ruokaa. Illan tullen ne palaavat takaisin omaan lämpimään koloonsa. Puun toisella puolella -lapsen toisella kyljellä- asuu jänisperhe, joka kulkee tunnelin kautta eri puolelle metsää syömään ja leikkimään. Hämärän laskeutuessa jänikset palaavat pesäänsä nukkumaan. Tuuli alkaa puhaltaa ja sade alkaa ropista, ja kaikki eläimet nukkuvat turvallisesti omissa pesissään. Vain pöllö on hereillä ja katsoo, että metsässä on rauhallista ja kaikki hyvin.
Teen jatkuvasti pieniä muutoksia tarinaan vuodenajan ja tyttäreni toiveiden mukaan. Nämä yksinkertaiset hetket—selän kutittelu, tarinankerronta, läheisyys—muuttivat iltatoimet taistelusta hetkeksi, jota kumpikin odottaa.
Jos olet samanlaisen kokemuksen partaalla, niin tiedä, että pienellä kärsivällisyydellä ja luovuudella asiat voivat helpottua ajan myötä.
